logo_trailerventures1

Toinen kisareissu 2018 – Barcelona, Espanja

Ensimmäisen kiireisen ja työntäyteisen kisaviikonlopun jälkeen, lähdettiin kauden toiseen viikonloppuun Barcelonaan odotuksena mukavampi ja rauhallisempi viikonloppu. Matka alkoi lähes käsikirjoituksen mukaan. Laukku oli pakattu jo heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen, kun vaatteet oli pesty, joten ei muuta kuin laukku autoon ja kohti Helsinkiä.

Tällä kertaa Maikku lähti saattamaan minua Helsinkiin asti. Hieman ennen Hämeenlinnaa Maikku kysyi vielä, että “Tulihan kaikki varmasti mukaan?” “Tietysti, mähän pakkasin laukun heti ekan kisan jälkeen valmiiksi.” Jotenkin kuitenkin alkoi tuntumaan, että ihan niinkuin jotain olisi unohtunut. Ja sitten kuin yhteen ääneen totesimme. “Passi!”

Olin laittanut passin taskusta kaappiin omalle paikalle ja ensimmäistä kertaa tein tuon legendaarisen unohduksen. Olin matkalla lentokentälle ja passi oli kotona. Soitin heti lentoyhtiöön ja varmistin kuinka nykyään menee. Pääseekö ajokortilla matkaan? Mutta ei pääse, ajokortti ei ole virallinen henkilökortti ja käsittääkseni ainoa syy siihen on, että kortissa ei mainita haltijan kansallisuutta. Voiskohan sitä mitenkään mahduttaa siihen korttiin?

Teimme nopean tilanne analyysin. Minulla on tapaaminen kello 12 Helsingissä, lento lähtee vasta aamulla. Joten nopea päätös oli, että ajoimme Hämeenlinnan rautatieasemalle, minä hyppäsin junaan kohti Helsinkiä ja Maikku kääntyi ympäri ja lähti hakemaan passia. Tämä harmitti kovasti koska olimme suunnitelleet mukavaa ajomatkaa Helsinkiin ja yhteistä aikaa ennen kisoihin lähtöä. Mutta näin tällä kertaa 🙂

Minä hieman myöhästyin palaverista ja olin Helsingissä 12:34. Ehdin kuitenkin riittävän ajoissa ja sain hoidettua sen kunnialla läpi. Tuosta projektista kuulette lisää toivottavasti myöhimmin, mutta samojen laitteiden ympärillä toimitaan 😉

Palaverin jälkeen hyppäsin lähijunaan pois keskustasta ja siskoni Eve poimi minut kyytiin Vehkalan asemalta. Olimme sopineet yöpymisestä Even luona Rajamäellä, joten vielä kun aikataulut sopivasti osuivat yhteen säästyi myös Maikku lisä-lenkiltä ja tapasimme kaikki Rajamäellä. Even ja Markuksen lapset Nooa ja Maj olivat iloisia kun saivat meidät kylään ja heitä on aina mukava nähdä <3

Mutta siinä oli vasta ensimmäinen siirtymä, jos ensimmäisellä reissulla meinasi myöhästyä junista ja sai juosta niin olihan sitä tässäkin. Kun tiistaina aamulla lähdimme kohti Helsingin lentoasemaa. Tie suljettiin juuri meidän edestä kun olimme poistumasta Herusen alueelta, Rajamäeltä. Oli kuulemma niin, että ihan just alkaa puita kaatumaan. Herra ohjasi meidät kiertotielle, joka oli toiseen suuntaan mihin olimme menossa. Tuo suljettu pätkä oli siis noin 100m, mutta ei auta. Hieman itselläni meni tunteisiin kun lähdin paikalta, mutta onneksi vasta keskustelun jälkeen. Kiertotie ei onneksi ollut paljonkaan pitempi ja ehdimme hienosti kentälle.

Siellä tapasin muun tiimin ja sitten kohti Espanjaa. Loppu matka meni mukavasti…. aina varikon porteille asti. Saavuimme Barcelonan radalle keskiviikkona alkuillasta noin kello 19. Ja ajatuksissa mukava rauhallinen iltahuolto ja rento aamu koska torstaina ensimmäinen treeni setti olisi vasta kello 11, mutta kuinka ollakkaan Motogp testit olivat sateiden takia venyneet yhdellä päivällä ja pääsimme varikolle sisälle vasta torstaina aamulla kello 08. Eli se siitä rauhasta sitten!

Torstai aamupäivä meni kuitenkin hyvin, treeneihin ehdittiin ja kaikilla torstain 3:lla setillä Nikon aika parani ja pyörää saatiin eteenpäin. Perjantaihin lähdettiin hyvillä mielin, mutta perjantai aamu alkoi huonosti ja määräsi viikonlopun suunnan. Perjantaina ensimmäisessä harjoitus setissä keli oli aurinkoinen, mutta aivan setin loppupuolella alkoi radan takalenkillä tiputtaa vettä ja Barcelonan tälle kesälle uusittu asfaltti meni liukkaaksi. Mahdollisesti pinnassa saattoi olla myös jotain epäpuhtautta.

Niko ehti nähdä ennen kurvia kuinka liukkaudesta kertovat liput alkoivat liehua ja hän laski vautia. Nopeassa oikealle päin kurvissa pito kuitenkin loppui, vaikka kuljettajan mukaan hän hiljensi kun näki liput ja ajoi ihan kävelyvauhtia ( Huom. datasta tarkistimme vauhdiksi 132km/h, eli Kononenkin kalpenisi tuon kävelyn rinnalla ).

Pyörä kärsi vahinkoa kohtuu paljon, oikea kylki vioittui ja naarmuuntui kauttaaltaan ja suurinosa katteista meni vaihtoon.

Hämmästys oli sen sijaan suuri vasemmalla puolella, jossa jälkiä ei ollut missään. Ainoastaan keulaputki oli poikki alapäästä!? Ilmeisesti pyörä oli pyörinyt voltin etukautta ja iskeytynyt eturenkaalle tai saanut muutoin kovan iskun.

Suurin huoli oli kuitenkin Nikon jalat. Vasemman puoleinen jalkapöytä otti kovan iskun ja oli kipeä. Samoin oikea jalka sai reiteen kovan iskun ja siihen tuli niin kutsuttu “puujalka”.

Keula lähti pika korjaukseen Beonin tehtaalle, mutta selkeää oli, että kahden tunnin päästä ajettava päivän toinen treeni jäisi suurella todennäköisyydellä välistä. Mutta tähtäsimme, että kolmanteen pääsisimme ainakin käymään radalla, jotta näemme, että pyörässä kaikki pelaa koska lauantai aamu alkaisi heti aika-ajolla.

Keula palautui Beonilta yhden maissa ja pyörän saimme kasaan kahden jälkeen hyvissä ajoin ennen treenin alkua. Nikon jalat olivat kuitenkin kipeät ja ajokenkää ei meinannut saada jalkaan. Kenkiä vaihdettiin, lainattiin ja kokeiltiin mutta mitään ei pystynyt laittamaan kipeään jalkaan. Viisitoista minuuttia ennen treenin alkua Niko kuitenkin päätti, että tämä sopii ja polkaisi jalan kenkään. Pikku riikkisen näytti nuorta miestä sattuvan, mutta osoitti hienoa taistelijan asennetta. Eli ei muuta kuin loput kamat niskaan ja radalle.

Treeni setistä Niko pystyi ajamaan puolet ennenkuin kivut jaloissa äityivät liian koviksi, mutta tuo puolikas treeni osoitti kuitenkin, että kaikki pelaa pyörässä koska hän pystyi ajamaan samoja aikoja kuin ennen kaatoa. Illalla kylmä, koho, kompressiota ja pyörälle iltahuolto ja kohti aika-ajoa ja kisa päivää.

Torstai perjantai välisenä yönä satoi kovasti ja perjantai aamu valkeni kosteana. Kello 9 aikaa alkanut ensimmäinen aika-ajo ajettiin näin ollen niin kutsutussa “puoli-hullussa kelissä”. Joten sateiset alle ja aamuveryttelyä suorittamaan. Aika-ajosta Niko ajoi jälleen vain osan, koska jalat olivat edelleen kipeät.

Toiseen aika-ajoon lähdettiin kuivalla kelillä ja oli tiedossa, että tästä aika-ajosta tulee kaikkien ajat. Niko lähtikin hyvää vauhtia kiertämään rataa, mutta neljännellä kierroksella kova puristus kostautui ja jälleen nopeassa oikealle kaartuvassa kurvissa oikean jalan kipu äityi sietämättömäksi ja Nikon silmissä hetkeksi hieman sumeni ja jarruttamisesta huolimatta Niko tippui pyörän kyydistä ja kaatui.

Sama oikea jalka otti osumaa samoin pyörä. Tällä kertaa pyörästä ei kuitenkaan mennyt isompaa rikki ja parilla uudella katteella, jalkatapilla ja polkimella saatiin pyörä taas ajoon. Pyörä olisi ollut valmis startti viivalle, mutta ikävä kyllä kuljettaja ei pystynyt ajamaan ja näin ollen launtain starttiin emme päässeet viivalle vaan jouduimme seuraamaan kisaa katsomosta. Päätimme kuitenkin jos suinkin mahdollista niin sunnuntaina ajaa jo treenin kannalta.

Sunnuntai aamuna kello 11 ajetussa warm-upissa pyörä pelasi, kuljettaja oli kivuissa mutta ajokuntoinen, joten laitoimme pyörän valmiiksi ja iltapäivällä startti viivalle. Kisasta tuli kuitenkin haastava, koska kivut etenkin oikean jalan reidessä olivat kovat. Juuri reidet ovat tärkeät ratamoottoripyöräilyssä koska niillä kuljettaja pitää suurimmaksi osaksi itsensä pyörän päällä kaarteissa ja mutkissa.

Kisassa pääsimme maaliin vaikka tavoite sijoituksesta jäätiin. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli jälleen täynnä käänteitä ja sattumia, mutta paljon oppia niin mekaanikolle kuin kuljettajalle. Ja uusi rata alkoi tulla tutuksi. Seuraavaksi vuorossa on Suomen sarjan toinen osakilpailu Virtasalmen Motoparkissa 16-17.6

 

1 kommentti

  1. Heli kesäkuu 27, 2018 klo 9:11 pm

    Ajokortissa (ainakin “uudessa” muovisessa on kyllä kansallisuus merkattu. Tästä huolimatta korttia ei yleensä hyväksytä henkkarina. Hölmöä.

Kirjoita kommentti