logo_trailerventures1

Ensimmäinen yö uudessa kodissa.

Vihdoin uusi koti on mukana seikkailussa!

Kävimme tekemässä kaupat asuntovaunusta tiistaina 27.3. ja teimme viimeisen tarkastuksen vaunuun. Kaikki oli niinkuin pitikin ja ei muuta kuin nimet paperiin ja vaunu auton perään.

Ajoimme vaunulla ensin Eliaksen vanhempien luo Alajärvelle, jossa Maikku suoritti vaunun perusteellisen siivouksen, Eliaksen ja Eliaksen isän tarkastaessa hankkimamme auton läpi. He myös rakensivat ajorampit auton takaosaan, jotta moottoripyörämme saa ajettua helposti kyytiin. Koska sehän tietysti lähtee mukaan ja sillä suoritetaan lähialue seikkailuja missä ikinä olemmekaan.

Palasimme lauantaina illalla Alajärveltä Tampereelle. Auton moottoripyörärampista tuli onnistunut, siitä lisää kun pääsen testaamaan vielä käytännön toimivuuden. Matkalla Tampereella päätimme, että huomenna lähdemme uuden kodin kanssa yöksi Seitsemisen kansallispuistoon. Pääsemme näin testaamaan kaikkien laitteiden ja ominaisuuksien toimivuuden.

Jo paluumatka Tampereelle oli hieman jännittävä, koska päivisin oli jo niin lämmintä, että tien penkat sulivat ja kastelivat tien ja meidän lähtiessä matkaan noin kello 20:00 olivat tiet jäätyneet peilijäähän auringon laskettua. Autossa meillä oli vielä talvirenkaat, mutta asuntovaunussa ei. Tämä sekarengastus ei ole täysin lain pykälien mukainen, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Ensimmäinen pieni tie Alajärveltä Kuortaneelle taittui rauhallisesti noin 50 kilometrin tuntinopeudella. Kuortaneelta alkoi jo isompi tie ja se oli lähes kuiva, joten matkavauhti oli turvallista pitää 80:nen nurkilla,

Sunnuntai aamuna aloimme pakata tarvittavat tavarat vaunuun ja varustautua yön yli retkelle. Fiilis oli loistava ja odottava, lapsenomainen innostus täytti mielen. Olihan tästä puhuttu jo kolme vuotta ja viimeinen kaksi kuukautta tehty töitä tämän unelman eteen. Kun vaunu oli pakattu, alkoi siirtymä Seitsemiseen.

Jos paluumatka Tampereelle oli hieman jännittävä kelien puolesta niin entäs sitten matka Seitsemiseen? Aamu ja päivä oli erittäin aurinkoinen. Lähdimme kotoa noin kello 12:30 ja matkalle mahtui pysähdys Biltemaan, Abc Lahdesjärvelle ja vielä Abc Kolmenkulmaan. Elon kauppakeskuksen ohitimme heti 14:30. Kiirettä pitää!

Tieolosuhteet olivat hyvät aina Luhalahden tielle asti, mutta sitten Eliaskin joutui ottamaan kaksin käsin ratista kiinni, laskemaan tilanne nopeutta ja keskittymään ajamiseen. En meinaan ole missään, koskaan, ikinä nähyt sellaista ”sian selkä”- tietä kuin Luhalahden tie huhtikuun alkupäivinä, lumisen talven jälkeen, keväät auringon alkaessa sulattaa tienpintaa ja varjojen sitä vuorostaan jäädyttäessä.

Arviolta noin kymmenen auton jäljet näkyivät hienosti penkoissa, kun tien erittäin kalteva profiili ja liukas pinta olivat yllättäneet autoilijoita. Ja ei voi sanoa, että tilannenopeus olisi ollut suuri sillä jäljet loppuivat parissa metrissä kun ne kohtasivat reunan lumivallit. Jos hiemankin matalammalla autolla olisi ajanut tien keskellä olis pohja varmasti raapinut maata, oli sen verta notkollaan, että morjes! Maikku mulle tien alettua sanoi, että ”onneksi täällä ei liiku paljon autoja, yleensä tulee ehkä yks auto vastaan”.

Tällä kertaa autoja tuli tietenkin vähän väliä. Itse en uskaltanut yhdistelmän kanssa mennä omalle kaistalle vaan pidin tiviisti isomman oikeudella vasemman puolen renkaat keskipalteen vasemmalla puolella. Muutama kanssa autoilija oli kovasti pahoillaan tilanteesta ja pari oli ehdottomasti sitä mieltä, että minä olisin se joka ottaa riskin ja kippaa koko yhdistelmän ojaan. Mutta lopulta kaikki autot antoivat mukavasti tietä ja matka jatkui. Ylämäet olivat niin liukkaita, että Sprintterin pito-ominaisuudet olivat koetuksella. Keltainen kolmio vilkkui kojetaulussa ja vauhti hidastui, mutta kaikki mäet selvitettiin. Rauhallisesti ja maltilla. Maikkua hieman jännitti meidän seikkailu, mutta allekirjoittanut kuljettaja otti olosuhteet vastaan mielenkiintoisena haasteena.

Luhalahden tieltä käännyttyämme Seitsemisen tielle tien profiili parani, mutta pinta ei. Nyt tie oli tasainen ja tiessä oli koko leveydeltä, siis ihan koko leveydeltä noin kymmennen sentin väleillä ”nimismiehen-kiharaa” ja tuntui, että koko auto hajoaa osiin jos nopeus ylittää 15 kilometria tunnissa. Ennen ylämäkeä tosin oli pakko nostaa vauhti noin 30 kilometriin tunnissa, jotta vauhti riitti mäet ylös asti. Tie oli siis lähes kokonaan varjossa ja aivan jäässä.

Tien kavennuttua vastaan tuli viimeisenä autona iloinen karavaanari toveri isolla asuntoautolla. Ja siinä sitä riitti sihtailua ja autojen siirtelyä vuorottellen, että päästiin toisistamme ohi. Tie oli kapea, sivuissa oli korkeat lumipenkat ja kumpikaan ei selvästikkään luottanut vetoauton pito-ominaisuuksiin ja riskeerannut tilannetta siirtymällä hieman penkan puolella.

Saavuimme kaikesta huolimatta turvallisesti Seitsemisen kansallispuiston eteläpäädyssä olevalle pysähdyspaikalla, jossa leiriytyminen on sallittu. Tilaa riitti mukavasti myös meille! Oltiin ainoat koko paikassa.

Illalla pieni iltalenkki lammen jäällä jossa oli lunta noin 30 senttiä, mutta kenkä upposi hädin tuskin viittä senttiä. Aurinko paistoi, kevään ensimmäiset linnut lauloivat ja ihana rauha ja hiljaisuus oli ympärillä.

Ilta ja yö meni ilman isompia sattumuksia, asuntovaunussa kaikki pelasi hienosti ja lämmintä riitti. Aamulla lämpömittari näytti 23 astetta. Eli oikein mukavasti. Paluu matka suoritettiin toista reittiä ja se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Ainoastaan samainen ”nimismiehen-kihara” jatkui koko 15kilometriä, mutta sen jälkeen Ylöjärvelle asti oli kuiva tie ja hyvä ajokeli.

Ylöjärvellä vastaan tuli päivän jo aikaisemmin ennustettu kova lumisade, joka veti moottoritien nopeasti täysin sohjon peittoon ja antoi mukavan pikku jännityksen loppumatkalle. Vaunun saimme parkkiin mukavasti lähelle myytyä asuntoamme, iso kiitos Lauri Kososen, jonka kautta se järjestyi.

Nyt vaunu odottaa viikon verran säilytyksessä allekirjoittaneen ollessa ensimmäisellä työreissulla Espanjassa. Saa nähdä mitä kommelluksia sillä reissulla sattuu. Palattuani alkaa tavaroiden muutto operaatio kolmikerroksisesta rivitalosta asuntovaunuun. Sekä lisäksi tarkoitus olisi asentaa vielä aurinkopaneelit vaunun katolle, jotta saamme sähköä riittävästi missä sitten majoitummekin.

Kohti alkavaa seikkailua!

6 kommenttia

  1. Nina Ruohonen huhtikuu 11, 2018 klo 3:08 pm

    Jesh, kerrankin reissublogi jota aion seurata! Muistakaa kirjoitella ahkerasti 🙂 kuulostaa niin jännittävältä tutkimusmatkalta, että oikein odotan seuraavia raapustuksia!

    • Marja-Leena Vuorinen huhtikuu 11, 2018 klo 8:05 pm

      Jee! 🙂 Hienoa, kun ollaan saatu ensimmäinen aktiivinen seuraaja. Yritetään parhaamme mukaan viihdyttää teitä ja elää unelmia todeksi 🙂

  2. Hannu Vuorinen huhtikuu 12, 2018 klo 8:48 am

    Jees! Tätä aion seurata minäkin ja saatan jopa alkaa käyttää facebook sivustoa. Luoda vaikka oman sivun. No ei kai nyt sentään omaa sivua. Tsemmppiä matkaajille ja pankaahan kirjoittaen lisää.

    • Marja-Leena Vuorinen huhtikuu 12, 2018 klo 1:08 pm

      Jee! Kiva kun seuraat meidän matkaa ja olet mukana ja tukena <3 Oho, että oikein omat facebook sivut...:D

  3. Kaarina Kortesalmi huhtikuu 12, 2018 klo 9:45 am

    Meidän rohkeat ja samanhenkiset, voi varmaan vielä sanoa, nuoret 🤗. Toivotaan teille antoisia ja muistorikkaita tulevia päiviä, kuukausia jne uuden seikkailun parissa 😍. Mukana hengessä ollaan 🤗

    • Marja-Leena Vuorinen huhtikuu 12, 2018 klo 1:11 pm

      Kiitos! Ollaan ihan meant to be-pari…yhtä hullunrohkeita ja todellakin vielä nuoria <3 Ihanaa, kun ootte hengessä mukana ja taustalla tukena! 🙂

Kirjoita kommentti