logo_trailerventures1

Märkää, pimeää, ylämäki, kännykänvalo ja vauhdilla vaan…

Ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa ja uudessa paikassa. Hetkeäkään ei ole harmittanut tai kaduttanut päätös lähteä tähän leikkiin mukaan. Eivät asiat tietenkään yhtä juhlaa ole. Kyllä tässä monenlaista opettelua ja säätöä on mahtunut, mutta pikku hiljaa on saanut asiat omiin käsiin, sananmukaisesti. Eli arkirutiinit lähtenyt rullaamaan niinku karavaanarin kemsakärryt 🙂

Maisansalon karavaani alueelle saavuimme tosiaan viikko sitten torstaina. Saavuimme alueelle 21.30 illan alkaessa kääntyä yöksi. Kiertelimme ja etsimme vapaata paikkaa alueelta tunnin verran kunnes lopulta löysimme meille mieluisan paikan. Alue oli lähes täynnä, joten vaihtoehtoja ei liiaksi ollut, mutta valitsemaan kuitenkin pääsi. Lopulta valinta oli helppo. Paikka on hieman irrallaan varsinaisesta alueesta metsän reunustamana kolmelta suunnalta. Lähin naapuri ei ole koskaan paikalla ja seuraavat ovat jo kymmenen metrin päästä ja erittäin rauhallista porukkaa ainakin vappu viikonlopun perusteella.

Paikka tosin ei ole ollenkaan helppo saavuttaa. Tiukkoja mutkia, ylämäkeä, irtosoraa ja märkää vielä roudan päällä olevaa maata. Sprintterin yks-veto ominaisuudet oli koetuksella kun vaunua alettiin työntää ruutuun. Meinasi jo usko hieman loppua, mutta lopulta saatiin vaunu mallikkaasti omalle paikalleen.

Ensimmäinen parkkeeraus ruutuun suoritettiin yön pimeinä tunteina lähempänä puolta yötä. Yhdessä mutkassa jouduimme irroittamaan vaunun ja siirtämään autoa, jotta saimme yhdistelmän kääntymään. Sitten oli se märkä, joka antoi kyllä ruohikon ja lehtien avustuksella tiukan haasteen. Ja pimeä puiden peittämä nurkka oli vähän arpapeliä peruutuksen kannalta. Ja kaiken kukkuraksi polttoainevalo syttyi tulomatkalla ja säätämisen aikana jännitys kasvoi, että kohta polttoainekin loppuu ja jäädään johonkin risteykseen kaikkien tukkeeksi. Mutta polttoaine kuitenkin riitti ja päästiin tankille asti seuraavana päivänä. Tankkauksen määrästä laskien paljon ei ollut tankissa enää ainetta kun tankattiin enemmän kuin sinne ohjekirjan mukaan sopii.

Viimeinen vauhdilla ylämäkeen tehty peruutus suoritettiin siten, että Maikku seisoi merkkipaaluna kännykänvalolla valaisten kohtaa johon tähtäsin vaunun oikean reunan. Sitten ei muutakuin pakki päälle ja vauhtia. Eteen ja taakse.. ja taas eteen ja taakse ja sit kun liejusta lähti yhdistelmä liikkeelle oli usko koetuksella. Vedon pidin päällä niin kauan kuin auto vain liikkui ja se riitti juuri ja juuri, että vaunu saavutti tasanteen jolla se nyt on. Sprintteri kaivoi nätin 20 senttiä syvän uran matkalla 🙂 Harmi kun tästä kaikesta ei ole videokuvaa eikä valokuvia. Oli sen verran väsyksissä pitkän päivän jälkeen ja muuta mielessä, että amatöörimäisesti unohdettiin ottaa tilanne kuvia. Ollaan jatkossa tarkempia!

Mutta hieman pihatöitä ja eiköhän helpota seuraavilla kerroilla. Kaivetaan pari salaoja putkea, että vie rinteestä tulevan veden pois ja sitten hyvä kerros soraa päälle ja tärylätkällä kovaksi.

Kirjoita kommentti